Carried interest on verotuksessa pääomatuloa

Johdanto

Ansiotulon ja pääomatulon välinen rajanveto on jatkuvasti ajankohtainen teema verotuksessa. Ansiotuloa verotetaan progressiivisen veroasteikon mukaisesti marginaaliveroasteen ollessa jopa yli 50 %, ja pääomatuloa sekä muita sijoitustoiminnan tuottoja verotetaan yksityishenkilöllä 30 % – 34 %:n verokannalla ja yhtiön saamana 20 %:n verokannalla. Kun lisäksi otetaan huomioon aika ajoin uudistuva ja yleisellä tasolla oleva lainsäädäntö ja Verohallinnon aktiivinen tarkastustoiminta, on ymmärrettävää, että aihepiiri on usein esillä.

Toisinaan rajanvetoa joudutaan käymään läpi myös vakiintuneissa yritystoiminnan rakenteissa. Kotimaiset pääomasijoittajat ovat joutuneet kokemaan tämän omakohtaisesti viime vuosina. Tarkastelen tässä kirjoituksessa lyhyesti tähän mennessä tapahtunutta kehitystä ja nykyistä tilannetta.

 

Carried interestin kohtelu tähän mennessä

Verohallinto suoritti noin 4 vuotta sitten kaksivuotisen projektin, jonka tarkoitus oli selvittää, millaisia pääomasijoitusrahastojen voitonjakoihin liittyviä carried interest -järjestelyjä Suomessa esiintyy. Tätä koskeva loppuraportti julkaistiin Verohallinnon internetsivuilla 14.4.2016.[1] Loppuraportissa todetaan yleistäen, että ”Projektin myötä Verohallinnon käsitys siitä, että carried interest –palkkio on ansiotuloa, on vahvistunut.”

Projektin lisäksi Verohallinto käynnisti aikaisempia vuosia koskevan verotarkastuksen useammassa kotimaisessa pääomasijoitusyhtiössä. Tarkastuksissa on ainakin osittain päädytty siihen lopputulokseen, että rahaston hallinnointiyhtiön kautta saatua tuloa pidetään verotuksessa ansiotulona.

Kotimaisessa oikeuskäytännössä carried interestin verokohtelua on arvioitu ainakin kolmessa eri tapauksessa. Ensimmäinen näistä on Helsingin hallinto-oikeuden päätös 31.3.2015 (15/0287/4), jonka mukaan tuloa verotettiin sen oikeudellisen muodon mukaisesti pääomatulona. Verosaajien oikeudenvalvontayksikkö haki asiasta valituslupaa KHO:lta prejudikaattiperusteella, mutta KHO ei myöntänyt asiassa valituslupaa (KHO 16.3.2017 T 1260). Hallinto-oikeuden päätös on näin ollen lainvoimainen. Kysymys koski ulkomaista rahastorakennetta ja Suomessa asuvan henkilön verotusta.

Toiseksi asiaa on käsitelty Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa 11.11.2016 (2016/51), jonka mukaan järjestelystä saatua tuloa verotetaan oikeudellisen muodon mukaisesti (pääomatulona). Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö ei valittanut ennakkoratkaisusta, ja se on näin ollen lainvoimainen. Tapaus koski tyypillistä kotimaista rahastorakennetta.

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun antamisen jälkeen Pääomasijoitusyhdistys ja sen verotyöryhmä kävivät keskustelua Verohallinnon kanssa tilanteesta. Kritiikkiä annettiin erityisesti vuoden 2016 raportin osalta johtuen sen yleistävästä lopputuloksesta, jonka mukaan carried interest olisi verotuksessa ansiotuloa. Keskusteluiden jälkeen Verohallinto päivitti käsitystään tilanteesta 27.6.2018. Verohallinnon julkaisemassa tiedotteessa todettiin, että carried interest -voitonjakoerät voivat olla ansio- tai pääomatuloa tapauksesta riippuen, eikä niiden siten voida yleisesti todeta olevan ansio- tai pääomatuloa.[2]

Kolmas asiaa koskeva oikeustapaus on Helsingin hallinto-oikeuden päätös 20.12.2019 (05954/18/8101), jonka mukaan carried interest -tuloa verotetaan oikeudellisen muodon mukaisesti (pääomatuloa). Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö ei valittanut päätöksestä, ja se on näin ollen lainvoimainen. Tämäkin päätös koski tyypillistä kotimaista rahastorakennetta.

Edellä mainitun hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista on syytä poimia muutama olennainen sitaatti:

”Hallinto-oikeus toteaa, että tuloverolain 32 §:stä ilmenee tyhjentävästi kaikki ne tulot, jotka ovat pääomatuloa. Kaikki tulo, joka ei selvästi kuulu pääomatuloihin, on ansiotuloa. Asiassa ilmi tulleen perusteella carried interest on tuotto-osuutta, jota maksetaan siihen oikeutetulle sijoittajalle. Edellä mainittu tuotto-osuus on luonteeltaan epäsymmetristä, ja siihen oikeutettu sijoittaja saa sijoittamalleen pääomalle suhteessa suuremman tuoton kuin sijoittaja, joka ei ole oikeutettu carried interest -tuotto-osuuteen. Hallinto-oikeus katsoo, että epäsymmetrisen ja mahdollisesti muita sijoittajia huomattavastikin suuremman suhteellisen tuoton saaminen ei muuta sitä, että carried interest -tuotto on lähtökohtaisesti luonteeltaan sijoitetulle omaisuudelle saatua tuottoa, jota on siten pidettävä pääomatulona.”

”Hallinto-oikeus katsoo, että yksinään se, että järjestelyn piirissä olemisen edellytyksenä on voimassa oleva työsuhde konserniin, ei osoita järjestelystä mahdollisesti saatavan tuoton perustuvan työsuhteessa tehtyyn työhön. Hallinto-oikeus katsoo, ettei asiassa ole tullut selvitetyksi, että järjestelyllä, jossa verovelvollinen on holdingyhtiönsä kautta tullut oikeutetuksi carried interest -tuottoon, olisi pyritty saamaan verojärjestelmälle vieraita veroetuja tai vapautumaan suoritettavasta verosta.”

Tiedossani ei ole ainuttakaan Keskusverolautakunnan, hallinto-oikeuksien tai korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä, jossa oltaisiin päädytty pitämään carried interestiä ansiotulona.

Tilanne tällä hetkellä

Ajatus carried interestin kohtelusta verotuksessa ansiotulona on lähtöisin Verohallinnosta. Tämä on perustunut osin virheelliseen käsitykseen siitä, että kyse olisi ”järjestelystä joka muistuttaa mitä tahansa kannustinjärjestelmää, johon päästään työsuhteen perusteella”.

Edellä mainittujen päätösten perusteella voidaan todeta, että pääomarahaston hallinnoinnista saatua palkkiota tulee arvioida täysin samoin kuin mitä tahansa muutakin yritystoimintaa. Tämä periaate koskee samalla tavalla hallinnointipalkkiota, carried interestiä ja rahastoon tehdylle sijoitukselle saatua tuottoa.

Erityisesti on huomattava, että epäsymmetrinen voitonjako suhteessa rahaston sijoittajiin on aina kaupallisten neuvotteluiden tulos, eikä sillä voi mitenkään perustella ansiotuloverotusta. Sama koskee avainhenkilöiden sijoitusmääriä: tuloverolaki ei aseta minimisijoitusmäärää, jotta saatu tuotto olisi pääomatuloa, eikä verotuksen tarkoitus ole rangaista sijoitustoiminnan tuottavuudesta silloin kun rahasto menestyy hyvin.

Vaikka edellä mainitut päätökset eivät ole KHO:n vuosikirjapäätöksiä, niillä on kuitenkin merkitystä muiden vastaavien juttujen kannalta. Verohallinnon tulkinta on käsittääkseni kaatunut jokaisessa tuomioistuimiin edenneessä jutussa. Lisäksi näyttää siltä, että tilanne on tunnustettu myös veronsaajien oikeudenvalvontayksikössä, joka ei ole enää kahdessa jälkimmäisessä jutussa pyrkinyt saamaan asiasta prejudikaattia KHO:sta.

Jokaista yksittäistapausta tulee luonnollisesti arvioida erikseen, ja uusia rahastoja perustettaessa asiaan on kiinnitettävä huomiota. Oikeuskäytännön perusteella on kuitenkin selvää, että carried interest on lähtökohtaisesti pääomatuloa.

Samaan aikaan ansiotulon ja pääomatulon välistä rajanvetoa on käsitelty KHO:ssa muissa kuin pääomasijoittajia koskevissa asioissa. Erityisen merkittävä on mielestäni KHO:n vuonna 2019 antama vuosikirjapäätös 2019:26, jossa avainhenkilöiden sijoitusta työnantajakonsernin osakkeisiin pidettiin verotuksessa pääomatulona, ja tämä siitä huolimatta, että sijoitus oli rahoitettu kokonaan työnantajayhtiön intressipiiritahon antamalla lainalla, ja että sijoitusmahdollisuus oli rajattu avainhenkilöihin ja heidän työsuhteen jatkumiseen.

Pääomasijoitusyhtiöt ja avainhenkilöt ovat joutuneet omalla kustannuksellaan puolustautumaan Verohallinnon tulkintoja vastaan. Vaikka jutut on voitettu, oikeudenkäyntikuluja ei ole tuomittu Verohallinnon maksettavaksi. Riidat olisi voitu välttää, jos Verohallinto olisi malttanut odottaa oikeuskäytäntöä sen sijaan, että aikaisempina vuosina saatuja tuloja lähdettiin jälkiverottamaan.

 

Heikki Wahlroos, Partner, Borenius Asianajotoimisto Oy

 

[1] https://www.vero.fi/tietoa-verohallinnosta/uutishuone/uutiset/uutiset/2016/carried_interest_projektin_loppuraportt/

[2] https://www.vero.fi/tietoa-verohallinnosta/uutishuone/uutiset/uutiset/2018/carried-interest–voitonjakoer%C3%A4-verotuksessa/