Human side of M&A – pääomasijoitusalan paradoksi

Kirjoittaja Timo Leino, Nordhaven Corporate Finance Oy, on entinen pääomasijoittaja ja nykyinen hallitustyöläinen. Blogi käsittelee Pääomasijoittajat ry:n ja HRM Partnersin yhteistä aamuseminaaria 4.10.

Pääomasijoittajat ry järjesti aamuseminaarin aiheesta ”Human side of M&A”. Kollegat ehdottivat teeman kuullessaan osuvasti, että: ”Eikös tuo ole paradoksi?”

Pääsin jakamaan seminaarissa kokemuksiani henkilöstön huomioimisesta oman työurani yritysjärjestelyissä.

Kun elämää on enemmän takana kuin edessä, on kokemuksiakin kertynyt. Laskin, että olen ollut mukana yli 20 järjestelyssä, niin objektina kuin subjektina.

Objektina olo on kiusallista, ellei kuulu siihen joukkoon, joka siirtelee nappuloita pelilaudalla uusiin paikkoihin. Kokemukseni perustuu suurten konsernien yhdistymiseen, joissa kohtasivat vuoroin sveitsiläinen, brittiläinen tai yhdysvaltalainen yrityskulttuuri, sekä egot jostain presidenttien ja kuninkaiden väliltä.

Omalle tasolleni näistä hankkeista kerrottiin samaan aikaan kuin luimme niistä aamujunassa Green Parkin ja Oxford Circuksen välillä. Sijoittajaviestinnässä fuusioita perusteltiin markkinoille massiivisilla säästöillä ja kilpailuaseman parantumisella. Töihin tullessa pohdimme, olimmeko me säästöjä vai saisimmeko käyttöömme Jedin miekan.

Epävarmuus jatkui kuukaudesta toiseen, ja lopputulemana 80% Lontoon toimintojen johtajista lähti – nopeiten ne, joista ei olisi haluttu päästä eroon – parantamaan kilpailijoiden asemaa.

Mitä tästä kokemuksesta opin? Viestintä yritysjärjestelyn perusteista ja vaikutuksista yksilötasolla, läpi koko organisaation, on yhtä tärkeää kuin markkinoille suunnatut perustelut.

“Viestintä yritysjärjestelyn perusteista ja vaikutuksista yksilötasolla, läpi koko organisaation, on yhtä tärkeää kuin markkinoille suunnatut perustelut.

Pääomasijoittajana pääsin siirtelemään nappuloita, tai näin luulin. Nappulat olivat kuninkaita ja sotamiehiä – jotkut olivat ratsain ja toiset torneissaan – ja niin oli kilpailijoillakin. Vaikeutena oli erottaa yksilötason vahvuudet yritystason kyvykkyyksistä keskellä kilpailua. Yhtenä kyvykkyytenä oli oma tapani siirrellä nappuloita, tietää missä hiljaiset voimat, kuten Satu Teerikangas omassa seminaariesityksessään kuvasi, ovat. Tajusin olevani en vain ulkopuolinen, vaan vahvasti osa sen organisaation kyvykkyyttä, josta kannoin vastuun.

Pääomasijoittajana jouduin muodostamaan käsityksen henkilöiden suorituskyvystä ja sopivuudesta tehtäviinsä hyvinkin lyhyiden perehdytysten kautta, ja käyttämään ulkopuolisia neuvonantajia, mutta päätöksiä tehdessäni luottamaan kunkin yksilön tasolla omaan intuitiooni. Jälkeenpäin tarkastellen olisi pitänyt pohtia asioita enemmän HRM Partnersin Staffan Kurténin seminaarissa esittelemän viitekehyksen avulla – miten ostamamme yrityksen johto toimii ryhmänä – kuinka introverteistä ja extroverteistä sekä asiakeskeisistä ja ihmiskeskeisistä saadaan kilpailijoita parempi tiimi. Kuten shakissa, niin myös yrityselämässä yksilöllä on omat ominaisuutensa ja vahvuutensa, mutta kilpailussa yhdellä kuninkaalla tai kuningattarella ei peliä voiteta. Shakkimattiin tarvitaan aina tiimi.