Vieraskynä: Valtionyhtiöiden pääomasijoittaminen kasvuyrityksiin – virkamiehen muistelmat
Työ- ja elinkeinoministeriöstä (TEM) eläköitynyt teollisuusneuvos Pertti Valtonen on julkaissut omakustanteena muistelmansa, sujuvan ja lyhyiksi tarinoiksi jäsennellyn kokoelman osin jopa kiehtovia anekdootteja.[1] Välähdyksenomaisia kertomuksia, joista monissa käsitellään pääomasijoittamisen kehittymistä toimialana, on yhteensä peräti 65. Kekseliäs ja oma-aloitteinen diplomi-insinööri on työtuttuni jo 1990-luvulta. Hän toimi yli 30 vuotta kauppa- ja teollisuusministeriössä (KTM) ja TEM:ssä, Aleksanterinkadun toisella puolella siinä kohdassa, missä kahden ministeriön näkemyseroihin viitaten kadun väitetään olevan leveimmillään.
Muistelmat saivat alkunsa sosiaalisen median päivityksistä, joita Valtosen facebook-kaverit kommentoivat ja kannustivat julkaisemaan. Kaverikommentit on kunkin jakson lopussa kursivoidusti esitetty nimillä, mutta leipätekstissä jätetään muut henkilöt usein nimeämättä. Minultakin on kahdeksan kursivoitua kommenttia, joiden julkistamiseen omapäisenä tunnettu teollisuusneuvos ei ole kysynyt lupaa. Työhistoriansa lisäksi hän kertoo monipuolisesti harrastuksistaan (laulaminen, kitaransoitto, puutarhanhoito, ruuanlaitto, purjehdus), perheestään, lomistaan, matkoistaan, jatko-opinnoistaan, kohtaamistaan ihmisistä, ja myös värikkäästi esimiehistään, mm. kansliapäällikkö Bror ”Buntta” Wahlroosista. Trubaduurin taidot johtavat Valtosen usein yllättäviin tilanteisiin, joista monissa tunnelman vapautuminen on vähentänyt tapahtumien jäykkää virallisuutta. Hän on markkinoinut muistelmiaan laulamalla ja soittamalla kitaraa kirjastokiertueella. Teollisuusneuvokset-yhtyeen jäseniä on edelleen TEM:n palveluksessa.
Teos suhtautuu hienotunteisesti poliitikkoihin, joskin muutamia arvaamattomia päähänpistoja mainitaan. Poliittisia erimielisyyksiä tms. jakolinjoja ei käsitellä, ja vain harva ministeri edes nimetään. Toisenlainen menettely olisi vahvistanut autenttisuuden vaikutelmaa.[2] Monet sutkautukset kertovat Valtosen verbaalisesta lahjakkuudesta, mikä epäilemättä on tukenut rohkeaa ja ennakkoluulotonta asennetta. Hänen dynaamista ja nopealiikkeistä toimintaansa voitaneen luonnehtia hallintotottelemattomuudeksi, jota iso organisaatio kuitenkin sieti melko hyvin. Avoimeksi toisaalta jää, ovatko lähiesimiehet suojelleet Valtosta poliittisilta väliintuloilta. Tiettävästi esim. Suomen Teollisuussijoitus Oy:n (Tesi) pitkäaikaisin (1995–2014) toimitusjohtaja Juha Marjosola näki paljon vaivaa varmistaakseen Tesin markkinaehtoisen toimijan roolin ja suojautuakseen poliitikkojen improvisoidulta luovuudelta, jonka pyörteisiin Valtonenkin havaintojeni mukaan aika ajoin tempautui mukaan.
Yksi herkullisimmista jaksoista on kuvaus kesken jääneistä akateemisista jatko-opinnoista. Teknillisen korkeakoulun tuotantotalouden lisensiaattiseminaarin nuoreen ja innokkaaseen ryhmään Valtonen toi aikalaistodistajan mukaan senioriteettia ja näkemystä. Jaksossa ”What can go wrong” kerrotaan mm. tenttikirjan suullisesta kuulustelusta professori Martti Kailan veneessä Eiranrannassa. Nykyisin 92-vuotias ja edelleen virkeä Kaila muistetaan energisenä ja hieman epämuodollisena persoonana 1980- ja 1990-luvun korkeakouluympäristössä. Anekdoottina kerrotaan hänen ilmoittaneen ”yritysstrategian tentissä, että voi vastata kaikilla yleisesti Länsi-Euroopassa käytettävillä kielillä – ja lisäksi muinaiskreikaksi”.
Valtosen sidosryhmäyhteistyö on ollut erittäin laajaa. Yhteisiä kokemuksia meillä on mm. Rukan seminaareista, joissa esitelmöimme pääomasijoittajille. Aina emme olleet samaa mieltä, mutta minusta ei ole ystävällisen pisteliäisyyden sävyttämiä kommentteja, toisin kuin monista muista. Teos ei ole omahyväisesti juoruileva, vaan hauska, kepeä ja värikäs kokoelma ”after dinner jokes”. Vaikka teos on hienolla tavalla tekijänsä näköinen, se jättää kuitenkin ilmaan kysymyksiä, sillä kokoava yhteenveto puuttuu eikä tulevaisuudennäkymiäkään arvioida. Ammattijournalistin tekemillä haastatteluilla olisi kenties voitu syvällisemmin puristaa esiin Valtosen näkemyksiä toimialan kehittämisestä, ja näin lisätä muistelmien yleistä kiinnostavuutta.
Kun yksityiset pääomasijoitusyhtiöt (kuten CapMan Oyj) sijoittavat pääosin buyout-toimintaan, valtion teollisuuspoliittisena lähtökohtana on korjata markkinakapeikkoja ja tukea pääomasijoitusmarkkinoiden kehitystä. Valtion erityisrahoitusyhtiöt keskittyvät pääomasijoittamisen alkuvaiheisiin, erityisesti start up -yritysten siemenrahoitukseen. Valtionyhtiöihin kohdistunut kritiikki on perinteisesti koskenut yritysrahoitusmarkkinoiden markkinapuutteen ymmärtämistä toimintana, jota ei yhteiskunnan kokonaishyödyn näkökulmasta ole riittävästi, koska yksityiset toimijat arvioivat sen olevan kannattamatonta. Toisaalta valtionyhtiöiden on esitetty toimivan markkinaehtoisesti. Jännite on kärjistynyt väitteisiin veroeurojen tehottomasta käytöstä, julkisen vallan ohjausta vahvistavasta valtiontuesta ja valtioriippuvaisen sekatalouden edistämisestä.
Valtosen rooli valtion kannustaman ja rahoittaman kasvuyrittämisen edellytysten luomisessa Suomessa on ollut merkittävä (mm. Tesi, Yrityskiihdyttämöohjelma Vigo, Nokiasta irtisanotuille luotu Verso-rahasto). Suoran valtiontuen asemesta hän kehittäisi toimialaa poistamalla sääntelyn esteitä ja luomalla kannustimia. Puolitoistasivuinen luku Tesin perustamisesta (”Rahojen piilottaminen poliitikoilta”) on jo pieni legenda TEM:ssä. Valtonen ei kuitenkaan puolustele pääomasijoitusmarkkinoiden ankkurisijoittajaksi kehittynyttä Tesiä vaan päinvastoin pohtii itsekriittisesti omaa osuuttaan Tesin toimialan liian väljässä määrittelyssä ja katsoo, ettei alkaviin kasvuyrityksiin sijoittaminen painottunut riittävästi. Nyttemmin ympyrä on tavallaan sulkeutunut, sillä pääomasijoittamiseen ja kasvuyrittäjyyden rahoittamiseen keskittyvät valtionyhtiöt on äskettäin organisoitu uudelleen asettamalla tiettyjä reunaehtoja markkinaehtoisesti toimivalle emoyhtiölle (Tesi) ja valtiontukea sisältävää rahoitusta myöntävälle tytäryhtiölle (Teollisuustuki Oy).[3] Yhtiöiden toiminta on valtiontukisääntelyn mukaista siten, että ne ovat erillisiä, eikä niiden välillä tapahdu ristiinsubventiota.[4]
Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että valtion rooli pääomasijoittamisessa vahvistuu. Toimialalla ei varsinaisesti iloittu hallituksen kevään 2024 kehysriihessä päättämästä uudesta 300 miljoonan euron suorasijoitusohjelmasta vuosille 2025–2027, jolla edistetään teknologiayritysten skaalausvaihetta ja teollisen mittakaavan investointien rahoitusta. Tilanne tasapainottui pääministerin asettaman Kasvutyöryhmän kautta, jossa pääomasijoittajilla oli vahva rooli ja joka teki useita pääomasijoittamista edistäviä, hallituksen kevään 2025 kasvuriihessä hyväksyttyjä veroehdotuksia. Lopputuloksena valtio jakaa rahaa toimialalle kahdesta luukusta.
Ilkka Harju
lainsäädäntöneuvos
***
Lähteet:
[1] Pertti Valtonen: Laulava teollisuusneuvos. BoD – Books on Demand 2024. 187 sivua.
[2] Vrt. esim. Ilkka Harju: Ministerien vaikutuksesta arvopaperimarkkinasääntelyn valmisteluun. Teoksessa Yhtiö, velka, velvoite. Juhlajulkaisu Seppo Villa 60 vuotta, s. 127–153. Toim. Vahtera, Veikko – Rantasaari, Krista; toimituskunta Immonen, Raimo – Ossa, Jaakko – Vahtera, Veikko. Alma Talent Oy 2021. 589 sivua.
[3] Euroopan komission valtiontukea koskeva päätös SA.113383/19.5.2025a.
[4] Hallituksen esitys 86/2024 vp eduskunnalle laeiksi Teollisuustuki Oy -nimisestä valtion kokonaan omistamasta osakeyhtiöstä sekä Suomen Teollisuussijoitus Oy –nimisestä valtionyhtiöstä annetun lain muuttamisesta.
