Vieraskynä: Startup-käsikirja on monipuolinen ja onnistunut perehdytys yrittäjyyteen ja lisää merkittävästi toimialan tunnettuutta

Startup-käsikirja on Suomen oloissa monella tavalla harvinainen teos, nuorille suunnattu tulevaisuuden uskoon kannustava opas yrityksen perustamiseen ja kasvuyrittäjyyteen.[1] Kirjan erityinen vahvuus on hauska ja havainnollinen sarjakuvamainen kuvitus. Teos on ilmestynyt painettuna kirjana, äänikirjana ja E-kirjana, toimitettu huolellisesti ja lahjoitettu E-kirjana kaikille toisen asteen oppilaitosten kolmannen vuoden opiskelijoille. Opas on myös harvinainen puheenvuoro markkinatalouden puolesta, jonka viestit eivät toista muualta elinkeinoelämästä kuultuja valtioriippuvaista sekataloutta vahvistavia ehdotuksia verokannusteista ja yritystuista.

Oppaan kirjoittaneet Timo Ahopelto ja Jyri Engeström ovat yrityskaupoilla vaurastuneita kokeneita kasvuyrittäjiä, varhaisvaiheen pääomasijoittajia ja nykyisiä yhtiökumppaneita Lifeline Ventures –startup-rahastossa, joka on eurooppalaisessakin mittakaavassa suuri toimija ja joka mm. sijoitti Supercelliin ensimmäisenä. Tekijät ovat olleet julkisuudessa juontamassa podcast-keskusteluohjelmaa Startup-Ministeriö, jossa on marraskuusta 2023 alkaen keskusteltu asiapitoisesti ja viihdyttävästi elinkeinoelämän ja yhteiskunnan uudistamistarpeesta teknologiakasvuyritysten avulla. Helmikuussa 2026 kirjasta julkaistaan ruotsin- ja englanninkieliset käännökset sekä Aalto-yliopiston (Aalto Founder School) kaikille avoin englanninkielinen Startup Handbook –verkkokurssi. Ponnistelut toimialan tunnettuuden ja yrittämisen edistämiseksi ovat siten huomattavia ja niiden uskotaan olevan avaimia Suomen menestykseen tulevaisuudessa.

Kirjoittajat ovat siis ”startup-konkareita” ja toimialan kultasormia. Ahopelto (s. 1975) tunnetaan yksisarvisen eli yli miljardin dollarin arvoon kasvaneen teknologiayhtiön, lääketuotekehityksen tiedonhallintaohjelmistoja valmistavan CRF Health Oy:n perustajana ja toimitusjohtajana. Hän on oppaan tekijöistä ollut enemmän julkisuudessa ja tullut tunnetuksi suosittuna seminaariesiintyjänä, hallituksen jäsenenä useissa startup-, kasvu- ja pörssiyhtiöissä ja lukuisista muista elinkeinoelämän luottamustehtävistään. Kuulin häntä jo marraskuussa 2016 Elinkeinoelämän keskusliiton syyskokouksen seminaarissa Finlandia-talolla, jolloin merkitsin muistiin, että ”sijoittaja Ahopelto varsinkin oli kiinnostava, aiheensa oli yritysten suhde start up –yrityksiin. Perusväite oli se, että suuret yritykset tekevät yritysostoja saadakseen koodaajia palvelukseensa. Näin toimivat Facebook, Google ja Suomessa Wärtsilä”.

Engeström (s. 1977) puolestaan on asunut jo lapsena Yhdysvalloissa, jonne perhe muutti kasvatustieteen professori-isän Yrjö Engeströmin työn perässä. Engeström on myynyt perustamiaan teknologia-alan yrityksiä (Jaiku, Ditto) Yhdysvaltoihin, työskennellyt Googlella ja perustanut harvinaisten syöpien tutkimusta tukevan säätiön. Myös vaimon Caterina Faken liiketoiminnasta on esimerkkejä teoksessa.

Teoksen rakenne tarjoaa seikkailun sille, joka unelmoi oman yrityksen perustamisesta. Oppaan vetävää kirjoitustapaa on vahvistettu kärjistyksin, stereotypioin ja konkreettisin esimerkein. Esikuvana ovat olleet 1970- ja 1980-lukujen lapsille tutut Vakoilijan käsikirja ja Sudenpentujen käsikirja. Tekijät laittavat itsensä likoon, sillä tunnettujen tapausten (Wolt) lisäksi teoksessa on useita valaisevia tarinoita heidän omista sijoittajakokemuksistaan ja konkreettisia esimerkkejä menestyneistä startup-yrityksistä, joilla inspiroidaan ja rohkaistaan lukijaa ottamaan ensiaskeleensa kasvuyrittäjänä. Kirjoittajat jakavat pilke silmäkulmassa oivalluksiaan ja käytännössä toimiviksi osoittautuneita neuvojaan yrityksen perustamisesta ja menestyksekkäästä johtamisesta, alkaen liikeidean kehittämisestä ja rahoituksen hankkimisesta aina markkinointiin ja tiimin johtamiseen. Teos purkaa myyttiä siitä, että kasvuyrittäjän olisi oltava koodari. Yritys voi olla myös vaikkapa kampaamo, autokoulu tai rakennusliike.

Teoksessa on paljon nokkeluutta, kuten metafora Tour de France –pyöräilykilpailusta, jonka mukaan sijoittajat ovat mekaanikkoja ja perustajat kilpapyöräilijöitä. Toinen osuva kielikuva on hyvin rakennetun startup-yrityksen vertaaminen kolmijalkaiseen Aalto-jakkaraan, jonka kolme tukijalkaa ovat tiimi, markkina ja tuote. Teoksen kompakti koko tuo mieleen Mitä-Missä-Milloin –vuositietokirjan. Oppaassa on myös runsaasti amerikkalaistyylisiä elämänohjeita ajanhallintaan, delegointiin, rekrytointiin, priorisointiin ja jopa ohjelmistovalintoihin. Teos ei kuitenkaan ole mikään yksityistalouden vaurastumisopas. Kirjan lähestymistapa poikkeaa myös pääministeri Urho Kekkosen 1952 kirjoittamasta, valtionyhtiöiden perustamiseen kannustaneesta pamfletista ”Onko maallamme malttia vaurastua?”.

Kiinnitin huomiota teoksen kieliasuun. Teksti vilisee lainasanoja, joita ei suomenneta, kuten pivotoida, acquihirata, doomscrollaus, vestautua ja debugata, ja joista vain muutamien voitaneen katsoa vakiintuneen finanssimarkkinaslangiin (ipottaa, pitchata). Lisäksi oppaassa on runsaasti englanninkielisiä ilmaisuja suomenkielisen tekstin seassa (Finglish).[2] Voidaan kysyä, syventääkö ammattisanasto (jargon) tarpeettomasti kuilua toimialan ammattilaisten ja kielitaidoltaan mahdollisesti harjaantumattomampien yrittäjien välillä, ja olisiko ollut paikallaan madaltaa kielimuuria termihakemistolla.[3] Toisaalta olisi voitu yrittää suomentaa käsitteitä ja ilmaisuja, kuten on perinteisesti tehty korvaamalla anglismit suomenkielisillä sanoilla, joista pystyy päättelemään sanan merkityksen, vaikka ei asiaa tuntisikaan (esim. puhelin ja tietokone eikä telefooni ja kompuutteri). Suomenkielisen sanaston vahvistamista puoltaisi sekin, että kirjalahjoitus opiskelevalle nuorisolle on kustantajan ilmoituksen mukaan tärkeä osa sen keskeistä yhteiskunnallista tehtävää nuorten lukutaidon edistämiseksi.

Oppaassa on muitakin kehittämistarpeita, joita voitaneen korjata uusissa painoksissa. Teoksesta puuttuu termihakemiston lisäksi henkilöhakemisto. Lukijan pääteltäväksi jää, että Henrietta Moon on sama Henrietta Kekäläinen, joka yhdessä Jussi Järventauksen kanssa toimi työ- ja elinkeinoministeriön selvityshenkilönä Yrittäjyysstrategian aikaansaamiseksi 2018. Myös lyhennehakemisto puuttuu. Vaikka eräät englanninkieliset lyhenteet ovat Suomessakin tunnettuja (esim. CEO), teoksen avainteeman kannalta keskeinen PMF (product market fit) tuskin on. Samaa voitaneen sanoa lyhenteistä OKR (Objectives & Key Results) ja PIP (Performance Improvement Plan). Liitteitä kehittämällä teos olisi hyvinkin ollut tietokirjapalkinnon arvoinen.

Ilkka Harju
lainsäädäntöneuvos

***

Viitteet:

[1] Timo Ahopelto – Jyri Engeström: Startup-käsikirja. Tammi 2025, 312 sivua. Kuvitus Linda Saukko-Rauta.

[2] Ville Eloranta – Laura Niemi: Finglish. Miksi englanti ärsyttää? SKS Kirjat 2025.

[3] Vrt. esim. Paulus Hidén – Jyrki Tähtinen: Pääomarahastot ja niiden sijoitustoiminta (Talentum 2005), jossa on lyhenne- ja lähdeluettelon sekä lähdeviitteiden ohella 16-sivuinen liite ”Pääomasijoitusalalla käytettyä käsitteistöä”.