Heikennykset yhtiöiden kestävyysraportointiin eivät ole sijoittajan etu

Viime viikkojen kestävyysraportointia koskevassa uutistulvassa yksi näkökulma on jäänyt sivuun: sijoittajat. EU:n ehdottama Omnibus-paketti [1] sisältää laajan joukon lainsäädäntöehdotuksia, jotka kohdistuvat ennen kaikkea viime vuosina voimaan tulleeseen kestävyysraportointidirektiiviin [2] (CSRD) ja vasta viime vuonna hyväksyttyyn yritysvastuudirektiiviin [3] (CS3D). Lyhyesti kuvattuna CSRD velvoittaa tietyt yhtiöt raportoimaan määrämuotoista, tarkastettua kestävyysdataa osana tilinpäätöstään. CS3D puolestaan edellyttää yhtiöitä hallitsemaan toimintansa ja hankintaketjunsa haitallisia vaikutuksia ympäristöön ja yhteiskuntaan.

Kestävyyttä ja kestävää rahoitusta koskeva sääntely on tullut voimaan asteittain, minkä seurauksena sääntelykokonaisuudessa on päällekkäisyyksiä ja epäjohdonmukaisuuksia. Raportointistandardit ovat paikoittain monimutkaisia ja yksityiskohtaisia, joten selkiyttäminen ja johdonmukaistaminen on varsin tervetullutta.

Nyt sekä CSRD:n että CS3D:n soveltamisalaan esitetään kuitenkin kevennyksiä, jotka rajaavat merkittävän osan yhtiöistä sen soveltamisalan ulkopuolelle. Vastaavia muutoksia finanssialaa koskevaan sääntelyyn ei kuitenkaan ole ehdotettu.

Kestävyysraportointi ei ole hallinnollinen taakka vaan sijoittajainformaatiota

Julkinen keskustelu on juuttunut kestävyysraportoinnin hallinnolliseen taakkaan, jolloin sääntelyn perimmäinen tarkoitus jää helposti varjoon. Kestävyysraportoinnin tavoitteena on lisätä markkinoiden läpinäkyvyyttä ja tuoda esiin yhtiöiden toiminnan todelliset vaikutukset ja kustannukset, jotta markkinatalouden mekanismit voivat asianmukaisesti hinnoitella niihin liittyvät riskit ja mahdollisuudet. Ennen CSRD:n voimaantuloa sijoittajilla ja muilla sidosryhmillä ei ollut luotettavaa tapaa saada selville edes yhtiön perusasioita, kuten sen hiilijalanjälkeä tai liiketoiminnan hiili-intensiteettiä. Yhtiöiden negatiivisilla ulkoisvaikutuksilla voi kuitenkin olla merkittävä vaikutus niiden arvostukseen esimerkiksi kestävyysriskien realisoituessa. Lisäksi sijoittajille on hyvinkin olennaista tietää, jos esimerkiksi yhtiö A pystyy tuottamaan saman tuotteen puolet pienemmällä hiilijalanjäljellä kuin yhtiö B – tämä voi olla kilpailuetu.

Sijoittajan intressi: parempi riskien ja tuoton arviointi

Sijoittajan perustehtävä on arvioida sijoituskohteen riski-tuotto-suhdetta. Kestävyystiedon merkitys tässä analyysissä on jatkuvasti kasvava. Kaiken arvopaperimarkkinoita koskevan tiedonantosääntelyn perimmäinen tavoite on tehostaa markkinoiden toimintaa vähentämällä informaatioepäsymmetriaa ja tarjota sijoittajille riittävä määrä olennaista ja luettavaa informaatiota sijoituspäätösten tekemisen tueksi. Jos sijoittajilla ei ole käytössään luotettavaa kestävyysdataa, yhtiöiden negatiiviset ulkoisvaikutukset jäävät huomiotta riski-tuotto-analyysissä. Tämä puolestaan heikentää markkinoiden toimintaa ja johtaa siihen, että kestävyysriskejä ei hinnoitella oikein.

Sääntelykevennykset eivät kohtele kaikkia tasapuolisesti

On myös huomionarvoista, että finanssilaitosten tiedonantovelvollisuuksia koskeva SFDR-sääntely [4] ei ole keventymässä – päinvastoin. Suomessa Finanssivalvonta on edellyttänyt rahastoilta erittäin yksityiskohtaista raportointia yhtiöiden kestävyysperiaatteista ja -vaikutuksista. Sijoittajien on siis jatkossakin raportoitava kestävyystiedoistaan, mikä edellyttää tietojen pyytämistä yhtiöiltä tai datan ostamista kolmansilta osapuolilta. Tämä oli jo nähtävissä vuonna 2021 SFDR:n voimaantulon yhteydessä, kun finanssialan portinvartijan roolia haluttiin hyödyntää kestävän siirtymän edistämisessä, mutta yhtiöitä koskeva sääntely ei ollut vielä kunnolla paikallaan. Seurauksena oli huomattavia kustannuksia ja hallinnollista taakkaa finanssialalle – ja sama on odotettavissa, jos Omnibus-paketti etenee EU-lainsäädäntövalmistelussa.

Sääntelyn peruminen rankaisee edelläkävijöitä

Kestävyysraportointiin on jo käytetty merkittävästi aikaa, rahaa ja resursseja. Edelläkävijäyhtiöt ovat tässä tilanteessa heikoimmassa asemassa, sillä ne ovat jo investoineet järjestelmiin ja prosesseihin – ilman, että niille syntyy mahdollisuutta osoittaa toimintansa vaikutuksia suhteessa muihin. Erityisen haitallista tämä on yhtiöille, jotka kuuluvat CSRD-raportoinnin toiseen aaltoon. Käytännössä raportointiin on jo jouduttu valmistautumaan, mutta on epäselvää, tullaanko raportteja julkaisemaan.
Yhtiöt ovat perustellusti olettaneet, että kerran hyväksyttyä sääntelyä noudatetaan vähintään sen aikaa, että sen vaikutuksia voidaan arvioida luotettavasti. Nykyinen poukkoileva sääntelylinja on haitallinen, sillä se lisää epävarmuutta ja heikentää investointihalukkuutta tilanteessa, jossa yhtiöiden toimintaympäristö on jo valmiiksi haastava ja vaikeasti ennakoitava mm. geopoliittisten riskien vuoksi. Sääntelyn peruminen myös palkitsee yhtiöitä sen noudattamatta jättämisestä ja muodostaa negatiivisen kannustimen – tämä ei liene toivottu suunta huomioiden pyrkimykset EU:n tiiviimpään yhteistyöhön.

On myös syytä huomata, että siirtymä kestäviin liiketoimintamalleihin on EU:n kilpailukyvyn kriittinen osatekijä, joka turvaa Euroopan omavaraisuutta ja itsemääräämisoikeutta.
Sama pätee myös Suomen ilmastotavoitteisiin. Monet edelläkävijät ovat jo sitoutuneet kunnianhimoisiin ilmasto-ohjelmiin luottaen siihen, että tehdyistä päätöksistä pidetään kiinni. Nyt on aika pitää pää kylmänä ja jatkaa valitulla polulla – lopputulos palkitsee kyllä.

Kirjoitin Edilexin Vierashuoneeseen viime viikkojen ajatukset kestävyyssääntelyn ympärillä pyörivästä keskustelusta. Alla 3 pääpointtia:

– Kestävyysraportoinnin tarkoitus on tuottaa dataa yhtiöiden kestävyysvaikutuksista, jotta vaikutukset voidaan markkinatalouden mekanismein hinnoitella ja huomioida mm. osana tuotto-riski-analyyysiä. Markkinatalous ei tule ratkaisemaan ilmastonmuutoksen ongelmia, jos markkinoilla ei ole tietoa ongelmien aiheuttajista ja ratkaisijoista.
– Sijoittajia koskevaan sääntelyn ei olla ehdottamassa merkittäviä kevennyksiä. Siten sijoittajat joutuvat jatkossakin hankkimaan yhtiöistä kestävyystietoja, vaikka kohdeyhtiöillä ei olisi omia raportointivaateita.
– Sääntelyn poukkoilevuus on myrkkyä ennustettavuudelle ja rankaisee edelläkävijöitä, jotka ovat avainroolissa kestävyyshaasteiden ratkaisemisessa.

Pääset lukemaan Edilexin kirjoituksen täältä!

Viitteet:

[1.]Kaikki lakiehdotukset saatavilla osoitteessa https://commission.europa.eu/publications/omnibus-i_en.
[2.]Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2022/2464, annettu 14 päivänä joulukuuta 2022, asetuksen (EU) N:o 537/2014, direktiivin 2004/109/EY, direktiivin 2006/43/EY ja direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta yritysten kestävyysraportoinnin osalta.
[3.]Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1760, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2024,
yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta ja direktiivin (EU) 2019/1937 ja asetuksen (EU) 2023/2859 muuttamisesta.
[4.]Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/2088, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, kestävyyteen liittyvien tietojen antamisesta rahoituspalvelusektorilla.

***

Lisätietoja:

Suvi Collin
ESG- ja lakiasiainjohtaja
+358 50 560 3532
suvi.collin@paaomasijoittajat.fi